Millainen on osaava lääkäri? Mitä on ammatillinen osaaminen?

Pro Medicon järjestämässä Helsingin Lääkäripäivien tilaisuudessa keskusteltiin lääkäreiden osaamisesta.

Ammatillisuus: Lääkärin ammatissa - ammatillisuus toiminnan yllä

Dosentti Outi Kortekangas-Savolainen aloitti koulutustilaisuuden kertomalla käytännöllisestä ammatillisuudesta. Ammatillisuudella viitataan lääkärin työssä läsnä olevia eettisiä puolia ja ihmisten kohtaamisia. Ammatillisuus teoreettinen käsite, josta voi puhua kauniilla termeillä. Mutta kun ammatillisuudesta yrittää ottaa käytännössä otetta, se karkaa helposti ja otteen saaminen on vaikeaa.

Aikaisemmin ajateltiin, että ammatillisuus tavallaan tarttuu opintojen aikana opiskelijaan eikä sitä tarvitse opettaa. Nykyään on vallalla ajatus, että pelkkä hyvistä roolimalleista oppiminen ei riitä. Ammatillisuutta täytyy opettaa.

Ammatillisuuden oppiminen alkaa perusteista ja näkökulmaa laajennetaan vuosien aikana. Jo opintojen alkuvaiheessa olevat opiskelijat hahmottavat ammatillisuuteen kuuluvat roolit. Tärkeää on, että ammatillisuutta koskevia termejä ja keskustelua nostetaan esille, jotta he voivat tunnistaa ammatillisuuteen liittyviä asioita. Opiskelijat pitävät ammatillisuuden opetuksesta.

Terveyden edistäminen: Missä yhteiskunnallinen vaikuttaminen tarvitsee lääkäriä?

Professori Kari Reijula kertoi yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Lääkäri voi vaikuttaa yhteiskunnallisesti monella tavalla. Jokainen voi valita tavat ja tason jolla haluaa toimia. Lähinnä omaa kotia ovat kunnanhallitukset, -valtuustot ja lautakunnat sekä kolmannen sektorin terveys- ja kansalaisjärjestöt.

Toisaalta lääkärit vaikuttavat myös sairaanhoitopiireissä ja jatkossa SOTE-piireissä. Ylimpinä päättävinä eliminä ovat eduskunta, valiokunnat ja ministeriöt. Mitä erityistä lääkärillä on annetavana yhteiskunnalle? Terveys on kansalaisten ykköstoive elämässä. Terveyden kohentaminen on tällä hetkellä pinnalla. Ihmiset hakevat ohjeita, neuvoja ja keinoja terveyden kohentamiseen. Toisaalta rahoitusta suunnataan lähinnä sairauksien hoitoon ja huomattavasti vähemmän terveyden edistämiseen, vaikka terveyden edistäminen voisi olla tehokkaampi painopiste.

Lääkäreillä on tutkittua tieto terveyteen vaikuttavista asioista. Oleellista on esimerkiksi luotettava tieto siitä mikä on mahdollisesti terveydelle haitallista. Toisaalta esimerkiksi kaavoituksella voidaan vaikuttaa suotuisasti ihmisten liikkumiseen ja tähän voisi tarvita lääkärin näkemyksiä. Elintapojen, kuten alkoholin tupakan, vähäisen liikunnan ja epäterveellisen ravinnon aiheuttamat sairaudet aiheuttavat valtavia kustannuksia. Tarvitaan keinoja ongelmien ratkaisuun. Lääkärillä on halutessaan paljon annettavaa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa terveyden edistämisessä. Se edellyttää uusia toimintatapoja ja osaamista.

Kari Reijula puhui Lääkärin yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta

Johtaminen: Miten resurssien ohjaaminen asiakaslähtoisesti tehdään arjessa?

Aikuisten psykososiaalisten palvelujen johtaja Timo Salmisaari kertoi palvelujen johtamisesta Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen myötä tullaan tarvitsemaan uudenlaista johtamista. SOTE:n onnistumisessa oleellista on, miten eri toiminnot saadaan toimimaan yhteen. Puheenvuoro lähestyi ongelmaa asiakaslähtöisyyden kautta: terveydenhuollon perustehtävä tulee olla koko ajan mielessä muutoksissa.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä uudistettiin terveyspiirin johtamisjärjestelmä. Päätavoitteena oli perustehtävän kirkastaminen. Asiakas oli unohtunut organisaatiolähtöisessä kehittämistyössä. Potilaiden tyytyväisyys elämään ja pärjääminen nostettiin keskiöön. Tämän jälkeen organisaatio ja johtamisjärjestelmä valjastettiin palvelemaan tätä. Jonot minimoitiin ja potilaita otettiin sitä mukaan sisään kuin heitä tuli. Uudistuksen tulokset olivat mainioita: jonot poistuivat, henkilöstöpula loppui, asiakastyytyväisyys nousi, palveluasuminen vähentyi, kulut laskivat ja samalla rahalla hoidettiin enemmän potilaita.

Yhteistyötaidot: Lääkäri työyhteisön jäsenenä

Apulaisylilääkäri Kirsi Valtonen kertoi lääkärin työstä työyhteisön jäsenenä Vantaan tartuntatautien yksikössä. Luento havainnollisti kuinka lääkärin työssä oleellista on pystyä oman työn ohessa ohjaamaan muiden työtä. Luennon keskeytti toisinaan kuviteltu sähköposti ja toisinaan näyttelijän havainnollistama puhelu. Oleellista on, että kykenee järjestämään työryhmän toiminnan siten, että tehtävät tulevat tehtyä tehokkaasti. Lääkärin ei tarvitse tehdä kaikkea. Ammatissa menestymisen ehdottomia tekijöitä ovat osaavat ja kokeneet hoitajat, arvostava esimies, yhteistyötaidot, viestintäosaaminen, hyvä kriisinhallintakyky. Ja ennen kaikkea lehmän hermot.

Kirsi Valtonen puhui lääkärin työstä työyhteisön jäsenenä

Tiedonhallinta ja oppiminen: Mitä mun pitää vielä osata?

Osastonlääkäri Mervi Väisänen-Tommiska kertoi henkilökohtaisesta matkasta elinikäisen oppimisen polulla. Vaikka jälkeenpäin kehittyminen voi vaikuttaa selkeältä, polut harvoin ovat suoraviivaisia. Etukäteen vain on vaikeaa arvata mitä kaikkea matkan varrella hankittua osaamista tarvitaan ja voi hyödyntää eteen tulevissa työtehtävissä. Elämässä lääkärintyön ulkopuolella hankitut taidot voivat olla oleellisessa asemassa. On vaikeaa oppia taitoja, joita ei tiedä tarvitsevansa.

Virtuallisten ympäristön haltuunotto ja rakenteiden jatkuva muutos tuovat uudenlaisia haasteita. Mutta lääkärin työssä on myös elementtejä, jotka säilyvät ennallaan. Kohtaaminen, kuunteleminen ja hoidon motivointi ovat edelleen tärkeitä. Omassa työssä kehittymisen kannalta oppimistarpeiden havaitseminen ja jatkuva kehittyminen ovat oleellisia.

Vuorovaikutus: Minun hyvä lääkärini

Syöpäjärjestöjen erityisasiantuntija Satu Lipponen kertoi kansalaisen näkemyksiä kohtaamisista lääkärin kanssa. Lipponen kertoi tavanneensa lääkäreitä monenlaisissa tilanteissa: potilaana, toimittajan, koulutuksissa, vapaa-ajalla ja työssään. Toiset ovat parempia kohtaamaan ihmisiä kuin toiset. Vuorovaikutusta voi kuitenkin oppia ja hyvistä vuorovaikutustaidoista on apua. Hyvään vuorovaikutukseen kuuluu uuden oppiminen. Se johtaa innostumiseen ja ideoihin. Hyvän vuorovaikutuksen aikana koetaan myönteisiä tunteita ja siitä jää hyvä mieli. Se sisältää reiluutta, oikeudenmukaisuutta ja ystävällisyyttä. Hyvän vuorovaikutuksen synnyttäminen ei aina ole helppoa. Esteistä ilmeisin on kiire.

Joskus lääkäri on asiallinen, mutta pälyilee eli ottaa heikosti kontaktia. Toinen ongelma voi olla, että lääkäri ei tulkitse potilaan kannalta oleennaista. Tietoa löytyy mutta siitä pitäisi pystyä tiivistämään oleellinen. Lääkärit ovat yleisesti ammatillisesti vakuuttavia, osaavia ja hyviä vuorovaikuttajia. Lipponen korosti, että sairaana ollessaan potilas odottaa ensisijaisesti hoitoa. On toki tilanteita, joissa vuorovaikutus on tärkeässä roolissa.

Osallistujilta kysyttiin ennen luentoja ja niiden jälkeen, mikä osaamisen alue on heistä haastavin. Kuvassa kooste vastauksista.

AMEE 2014 matkakertomus

Topi Litmanen Pro Medico
Kristiina Patja Pro Medico
Miira Karvonen Duodecim

AMEE (Association for Medical Education in Europe) tarjoaa työkaluja lääketieteen opettamiseen ja opetuksen kehittämiseen. Tarkoituksena on etsiä välineitä, joiden tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus on osoitettu tieteellisesti. AMEE-konferenssit ovat hyviä tilaisuuksia omien taitojen kehittämiseen. Ne tarjoavat luentojen ja esitelmien lisäksi lukuisia työpajoja opettamiseen liittyvien taitojen harjoittamiseen kliinisistä taidoista pienryhmien ohjaukseen ja lääketieteen opetuksen tutkimiseen.

 

Miira ja Topi konferenssin sisäänkäynnillä

Kristiina

Sähköiset opetussuunnitelman kartat?

Lääketieteellisten tiedekuntien operussuunnitelmat tuntuvat olevan isossa muutoksessa monissa maissa. Erityisesti niinsanottujen ei-lääketiteellisten taitojen oppimista haluataan saada näkyvämmäksi opetussunnitelmissa. Edinburghin yliopiston uusi opetussuunnitelma on kuvattu 12 teeman kautta. Niitä ovat Biomedisiinet tieteet, psykologia, yhteskintatiede ja kansaterveys, kliiniset vuorovaikutustaidot, näyttöön perustuva lääketiede jne. Opetussuunnitelma toki värikäs ja kuvaa lääkärin osaamista laajemmin kuin perinteinen kliinisiin, usein elinkohtaisiin oppiaineisiin perustuva. Edinburghissa on rakennettu opintojen kuvaus tietokannaksi, joihin opetus tarkemmin kuvataan. Sessiossa demottu tietokanta oli kyllä varsin jäykkä ja perinteinen, tekemistä riittää. Oppimisen tavoitteiden kuvaaminen visuaaliseen muotoon on hieno ja kunnianhimoinen. Varmasti se tulee olemaan tärkeä osa oppimateriaaleja, sillä tieto saatava nopeasti ymmärrettävään muotoon ja kuvana pystymmme yleensä hahmottamaan asioiden valise yhteydet paermmin kuin tekstistä.

Sähköinen arviointi: miten pärjään?

Lääkärin työstä jää sähköisiä jälkiä moneen eri tietokantaan ja myös oppmistilanteista. Suomessa lääkärit ovat ottamassa käyttöön taitoni.fi –palvelua. Iso-Britanniassa on käynnissä mittava lääkärien osaamisen arviointikierros ja tähän tarpeeseen on selvästi kehhitelty tuote myrpgress, joka on valittu GMC:n seurantavälineeksi re-valisaatiokokeissa ja on käytössä viidessä lääketieteellisessä tiedekunnassa. Mukanan on vertailumateriaalia, erilaisia sähköisiä testejä a oman osaamisen kuvaamisen muotoja. Kansallisen mallin hakeminen sekä moninaisen jo keratin tiedon hyödyntäminen on etenemässä monessa maassa. Suomessa periaatteessa palikat olemassa, kunhan saadaan kasattua.

CanMEDS 2015 tulee, oletko valmis?

Kanadalainen lääkärin osaamisen kuvaus CanMEDS tulee kymmenen vuoden ikään ja uusiutuu. CanMEDSin sietsemän aluetta kasvaa kahdeksaan, kun toiminnanohjaus (Process management) vaihtuu johtamiseen ja potilasturvallisuus nousee mahdollisesti omaksi alueekseen. Kunkin osaamisen alueen kuvaukset tullaan uudistamaan eri työryhmissä. Kanadalaiset kertoivat, että toisella kierroksella työ on ollut kunnianhimoisemnpaa ja sisältää enemmän arviointia helpottavaa materiaalia. Kansallinen erikoislääkärien lääkärin osaamisen portaali Mainport arvioitiin ja tuloksista näkee, että lääkärit oppivat kyllä käyttämään sähköisiä työvälineitä. Helppous ja yksinkertaisuus ovat kaikkialla toiveita käyttöliittymille, vaikka toteutuksessa niihin pääseminen on vaikeinta. CanMEDSin uudistuessa Mainport uudistuu vastaamaan uudistettuja tavoitteita. Tuore raportti ladattavissa täältä

Suomessa lääkärin osaamisen määrittelyä aloitellaan kollegakunnan suljetussa keskustelussa osoitteessa www.osaavalaakari.fi

Kristiina puheenjohtajana ammatillista kehittymistä koskevassa sessiossa

Topi

Näyttöön perustuva lääketieteen opetus

Vaikka tutkimuksella pyritään etsimään totuuden mukaista tietoa, siihen liittyy paljon epävarmuutta. Konferenssissa järjestettiin kaksi symposiumia, joissa pohdittiin tutkijaa kohtaavia ongelmia ja sudenkuoppia. Ensimmäinen symposiumi käsitteli huolimattomuutta (sloppiness) ja tahallisesta harhaanjohtamista tieteen tekemisessä. Symposiumin tiivistelmä on ladattavissa täältä (http://www.erikdriessen.com/wp-content/uploads/2012/11/AMEE-sloppy-science-notes.pdf). Symposiumin rakenne palveli sen tavoitteita nerokkaasti. Jokainen paneelin kokeneista tutkijoista kertoivat yksi kerrallaan oman tunnustuksensa huolimattomuudestaan. Yksi oli viitannut julkaisuun jota ei ollut lukenut. Toinen oli ollut mukana julkaisussa näkemättä alkuperäistä aineistoa, koska aineisto oli ollut kielellä jota hän ei osannut. Kolmas oli vaihtanut analyysimenetelmää parempien tulosten toivossa. Symposiumissa etsittiin tapoja huolimattomuuden estämiseksi. Keskustelussa todettiin, että tutkimusyhteisön ja -ryhmän kulttuuri on tärkeä vaikuttava tekijä.

Tutkija elää paineessa tulosten tuottamisen ja oman eettisen vakaumuksensa välillä. Harhaanjohtaminen tutkimuksessa ei välttämättä ole selkeä yksittäinen päätös tai virhe. Tutkijan tilannetta voi kuvata janalla, jossa toisessa päässä on saavuttamaton ihanne täydellisen harhattomasta julkaisusta ja toisessa päässä on huolimattomuus. Näiden välissä tasapainoillessaan tutkijan on tuotettava julkaisuja oikeuttaakseen rahoituksensa jatkossa.

Toinen symposiumi järjestettiin epävarmuudesta. Siinä kehotettiin harjoittamaan tervettä epäilyä niitä oletuksia kohtaan, joista on kaikkein varmin. Kun jotain tutkitaan, jotain muuta jää tutkimatta. Tästä olisi hyvä olla tietoinen. Paneelin vuorovaikutustutkija kertoi kertoi havainnollisen esimerkin siitä, miten hän oli vuosia tutkinut vuorovaikutusta keskittymällä sanoihin joita ihmiset käyttivät viestiäkseen. Jossain vaiheessa hän oli ymmärtänyt miten tärkeää oli keskittyä myös siihen mitä jäi sanomatta. Tämän jälkeen hän oli saavuttanut merkittäviä tuloksia tutkiessaan hiljaisuutta terveydenhuollon työryhmien työskentelyssä. Toisaalta esimerkiksi määrällisessä tutkimuksessa puuttuvat havainnot, epäedustavat otokset ja analysointivaiheessa tehdyt epätarkoituksenmukaiset valinnat tuovat tutkimukseen virheitä. Vaikka epävarmuustekijöiden minimoiminen on tavoite jota kohden tulee pyrkiä, tutkimuksen epävarmuus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Jos jostain ei ole epävarmuutta, sitä ei kannata tutkia.

Best Evidence in Medical Education (BEME) on hanke, jossa työstetään parhaaseen tutkimukselliseen näyttöön pohjautuvia katsauksia. Nämä katsaukset käsittelevät lääketieteen koulutuksen teemoja ja ne tarjoavat tukea lääketieteen opettajille. Niiden suurin ero muihin systemaattisiin katsauksiin on, että niiden tavoitteena on muuttaa opetusta. Ne tarjoavat siis yhden tavan yrittää ratkaista tutkimuksen epävarmuutta yhdistämällä eri tutkimuksia ja vetämällä yhteen opetuksen kannalta tärkeiden kysymysten pohjalta. Konferenssin työpajoissa perehdyttiin katsausten arvioimista ja hyvien kysymysten raamittamista. Katsaus itsessään ei ole välttämättä oikotie onneen, sillä niihinkin sisältyvät omat hankaluutensa. Mutta laadukas ja hyvin raamitettu katsaus voi olla oiva apuväline lääketieteen opetuksen menetelmiä valitessa.

Milanon konferenssikeskus, Mico

MIIRA

Tulin AMEE -kongressiin hakemaan vahvistusta sille mitä Duodecimin koulutusvaliokunta tekee sekä toki verkostoitumaan. Sain mitä hain ja paljon muutakin.

AMEE painottuu hyvin vahvasti perusopetukseen mikä näkyy täydennyskoulutukseen liittyvien sessioiden puutteena. Tämän tiesin jo lähtiessäni, mutta olin ehkä vähän yllättynyt, että täydennyskoulutukseen liittyvät asiat ovat niin ”jäljessä” Suomen toimintaa. Tai siltä siis tuntui – tänne ei varmastikaan tule maiden edistykseellisimmät ihmiset täydennyskoulutuksen saralta. Kongressissa oli toki niin paljon esityksiä, että voi myös hyvin olla, että en vaan löytänyt niitä sopivia.

Keskityin teknologia ja e-learning sessioihin, mikä vahvisti muutamia omia ajatuksiani.

Teknologia/laitteet/Appsit ovat täällä. Siitä emme pääse pois eikä tarvitsekaan. Nyt tulisi keskittyä siihen yksityiskohtaan mihin teknologian käyttö soveltuu ja mihin teknologisiin apuvälineisiin turvaudutaan. Ei enää riitä, että annamme vinkkejä olemassa olevista laitteista/ohjelmista/appseista vaan nyt on tärkeä saada meidät käyttämään näitä olemassa olevia apuvälineitä tehokkaasti. Tällä hetkellä Hgin yliopiston opiskelijoille annetaan ipadit. Heille opetetaan/opastetaan laitteen käyttö sekä mitkä appsit ovat tarpeen opiskelussa ja missä tilanteissa. Opiskelija odottaa edelleen, että opettaja on auktoriteetti näissäkin asioissa – samalla tavalla kuin potilas tulee vastaanotolle ja toivoo parasta/viimeistä tietoa ja auktoriteettia lääkäriltä. En tarkoita, että opiskelijalle keittokirjamaisesti kerrotaan miten ja mitä kaikkea opiskelijan tulisia missä ja miten käyttää vaan, että he oppisivat tiedonhaun sekä sen mitä lisäarvoa teknologia tuo, mutta myös mitä lisäarvoa tuo ihmiskontaktit ja face-to-face opetus. Se, että opiskelijat tänä päivänä ovat diginatiiveja asettaa haasteita opettajalle/ohjaajalle. Se, että on diginatiivi ei vielä tarkoita, että on hyvät tiedonhakutaidot tai että osaisi löytää ne välineet, jotka ovat optimaalisia käytössä.

Teknologian käytön myötä myös ero perusopetuksen ja täydennyskoulutuksen välillä tulee selkeästi esiin. Perusopetuksessa oleva opiskelija ei ole vielä luonut lääkärin identiteettiä vaan hakee sitä opetuksen kautta – mitä jos opetus pitkälti keskittyy välineiden avulla tapahtuvaksi? Minkälaisen identiteetin opiskelija itsellensä luo? Entä mitä tämä tarkoittaa potilaalle?

Tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että täydennyskoulutuksen tulisi ottaa tehtäväksi perehtyä tähän laitemaailmaan ja miettivän tavoitteita ja sitä miten näitä välineitä hyödynnetään niin perusopetuksessa kuin täydennyskoulutuksessa. Tavoitteiden kautta tulisi kirkastaa teknologian käytön mielekkyys.

AMEEssa verkostoituminen on kaiken a j o. Ei niinkään, että välttämättä tulisi verkostoiduttua monen ulkomaalaisen kanssa vaan oikeastaan tärkeimmät kontaktit tuli luotua Suomalaisten kanssa – milloin on tällaista aikaa kotimaassa? Aina ollaan kello kaulassa miettimässä seuraavaa kokousta/tehtävää. Täällä tuli hetkiä, jolloin kävin hyviä keskusteluita ja sain paljon ajateltavaa ja tämän myötä hyviä ideoita omaan toimintaani ja työskentelyyni.
Pohjoismaalaisten yhteistyötä tulisi lisätä entisestään – meillä on niin paljon enemmän yhteistä pohjoismaisten kanssa kuin monen Euroopan maan kanssa. Ei pelkästään koulutuksen näkökulmasta vaan myös potilasmateriaalin kautta – potilaat ovat todennäköisesti Pohjoismaissa enemmän toistensa kaltaisia kuin esim. Italialaiset ja Suomalaiset. Tapasin Tanskalaisia joiden kanssa tuli verkostoitua entisestään – uskon, että heidän kanssa saamme hyvää yhteistyötä aikaan.

Mitään kovin mullistavia oppeja en saanut Ameesta mutta en niitä oikeastaan odottanutkaan. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen matkaani ja vahvistuneisiin kontakteihin. Olen erityisen tyytyväinen Promedicon (kirjoittajien) kanssa käytyihin keskusteluihin ihan laidasta laitaan! Älyllisten keskusteluiden lisäksi nautimme hyvästä ruuasta hyvässä seurassa ja nämä tekivät matkasta erinomaisen.

Muutama ohje kongressinkävijälle: * varaa paluumatka siten, että olet oikeasti paikalla loppuun saakka – ei siksi, että lopussa olisi erityisen hyviä esityksiä tms. vaan siksi, että kun on aikaa ottaa rauhallisesti on myös aikaa ajatella * jos tuntuu, että sessio ei kiinnosta – älä kärvistele vaan anna ajatusten luvalla lentää. Näiden sessioiden aikana tulee ehkä parhaimmat suunnitelmat/todo –listat etc * jos sisältö ei vastaakaan sitä mitä olit odottanut niin älä jää jumittamaan siihen negatiiviseen fiilikseen vaan mene eteenpäin ja tee ihan muuta – erityisesti tylsistyminen tekee ajattelusta luovan ;-) * lyöttäydy yhteen saman henkisten kanssa ja käy syömässä – ajatusten vaihto aiheista kiinnittää ne mieleen

Osaava lääkäri – mitä osaa ja mitä pitäisi?

Lääkärin ammatissa toimintaa säätelee suomalainen lainsäädäntö sekä 2014 uudistettu EU:n ammattipätevyysdirektiivi. EU:n jäsenvaltioiden on raportoitava tammikuussa 2016 miten ne ovat vieneet eteenpäin direktiivin toimia, kuten ammatillisen osaamisen varmistuksen. Lääkärin oikeus ja velvollisuus elinikäiseen oppimiseen, lääkärikunnan tasapuolinen kohtelu sekä lääkärin oikeusturva tulee muistaa ammatillisen osaamisen kuvaamisessa. Pro Medico pyrkii edistämään ammatillisen kehittymisen kuvaamisen läpinäkyvyyttä kutsumalla lääkärit keskustelemaan osaamisesta verkkosivulle osaavalaakari.fi. Verkkokeskusteluun pääsevät osallistumaan lääkärit fimnet-tunnuksin ja se on tarkoitettu lääkärikunnan sisäiseen ajatusten vaihtoon ja lääkärityön osaamisen määrittelyyn ja kehittämiseen.

Mitä lääkäri tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa?

Osaava lääkäri – hyvä hoito –seminaarissa 16.9.2014 Kansallismuseossa lääkäri- ja hammaslääkärityön kehittäjät ja kouluttajat antoivat arvokkaan panoksensa suomalaisen lääkärin osaamisalueiden määrittelyn aloittamiseksi. Alun perin kanadalainen viitekehys lääkärin osaamisalueista (CanMEDS) sisältää seitsemän osaa: tiedonhallinta ja oppiminen, professionalismi, vuorovaikutustaidot, yhteistyötaidot, terveyden edistäminen, johtaminen ja lääketieteellinen osaaminen. Malli on käytössä muunmuassa lääkärien ammatillisen kehittymisen kirjaamisen välineessä, Taitoni.fi:ssä.

Kansanedustaja Osmo Soininvaara pohti lääkärin osaamista potilaan ja poliitikon näkökulmista. Hänen lähtöoletuksensa terveydenhuollon muutokselle olivat, että tulevaisuudessa sairauksia ja hoitomahdollisuuksia on lisää, mutta rahaa ei tule olemaan enemmän käytössä. Jo nyt potilailla on käytössä sähköisiä seurantalaitteita terveyden seuraamiseen ja niiden yleistyminen on nopeaa. Automaattinen diagnostiikka voi osaltaan murtaa terveydenhuollon työnjakoa ja muuttaa potilaan roolia. Varsinkin yleislääkärin tietovaade on kohtuuton. Organisaatioiden pitää kehittey myös oppimisympäristöinä ammattilaisen uudenlaista oppimista tukeviksi. Soininvaara kysyi: Mihin lääkärikunnan pitäisi keskittyä? Vastaus jäi kuulijoiden pohdittavaksi. Yhteiskunnan paineet kasvavat ja lääkärikunnan on järkevää kehittää osaamiseen liittyviä asioita yhdessä ammattikuntana.

Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opetusdekaani ja Duodecimin puheenjohtaja Anne Pitkäranta kertoi osaamisesta lääkärin uran eri vaiheissa. Ammattilaisen toiminnan ja ajattelun tulisi pyrkiä kohti itseohjautuvuutta, jolloin arjessa tunnistetaan ongelmia ja ratkotaan niitä osana omaa työtä. Erikoislääkäritutkinnon uudistuessa on hyvä pohtia, millaisia erikoislääkäreitä tarvitaan vuonna 2030. Tällä hetkellä meillä otetaan sisään yli 700 lääketieteen opiskelijaa ja erikoislääkäreitä valmistuu noin 600, joten erikoistumispaikoista tulee pulaa. Helsingin yliopisto on kerännyt numerotietoa erikoistuvista lääkäreistä.

Määritelmiä osaamisesta

Seminaarin osallistujat tunnistivat erilaisia toimintoja lääkärin osaamisessa alueittain. Kooste on luettavissa täällä.

Kristiina Patja ja Hannu Halila keskustelevat luentoyleisön kanssa lääkärin osaamisesta. 

Lääkärin osaamista kuvaavia julkaisuja

Täydennyskoulutusopas uudistui syyskuussa!

Opas on tarkoitettu  täydennyskoulutuksen järjestäjille tueksi koulutuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin sekä lääkärien koulutuskalenterin käyttöön. Oppaasta löydät palautelomakepohjan, neuvoja posterin tekemiseen ja ammatillisen kehittymisen sanastoa. Lisäksi tietoa mm. sidonnaisuuksien ilmoittamisesta.


Opas täydennyskoulutuksen järjestäjälle



Ottawa-konferenssi huhtikuussa 2014

Lääketieteen täydennyskoulutuksen Ottawa-konferenssi järjestettiin vuonna 2014 Ottawassa 26.-29.4.2014. Konferenssin teemana oli ”Transforming Healthcare through Excellence in Assessment and Evaluation”. Ohjelmassa oli paljon erikoislääkärikoulutuksen ja täydennyskoulutuksen arvioinnin menetelmistä ja niiden haasteista sekä ammatillisen kehittymisen asiaa. Kanadalaiset ovat kongressin järjestäjinä huippuluokkaa. Osallistujia oli ennätykselliset 2800.

Balancing -teos eli John Hooperin puiset patsaat Ottawa Convention Centren pihassa

Taitotasomääritelmä (Entrustable Professional Activities, EPA) erikoistuvan osaamisen arvioinnissa.

Olle ten Cate, professori, University Medical Center Utrech

Lääketieteellisen osaamisen arvioinnissa on muutamissa maissa käytetty virstanpylväsajattelua, jossa tehtävä/vastuu saavutetaan, kun erikoituva lääkäri on yltänyt tietylle tasolle taidoissaan. Työ joka tehdään ja henkilö joka osaa tehtävät on kuin palapeli, jossa palaset täsmäävät muodostaen toimivan kokonaisuuden. EPA-yksiköihin voidaan jakaa esimerkiksi anestesiahoito, joka muodostuu henkilön osaamisista. Kyseessä on kokonaisvaltainen oppimismalli, jossa EPA sisältää sekä tietoa, taitoa, että toimintaympäristön tuntemusta.

Tehtävän/vastuun saavuttaminen dokumentoidaan esimerkiksi seuraavasti:
Tehtävän/vastuun nimi kirjataan; tehtävä kuvataan; listataan odotetut tieto, taito ja asenteet; tehtävään kirjataan lääkärin osaamisalue; listataan informaatiolähteet prosessin päättämiseksi (esimerkiksi kuinka monta toimenpidettä halutaan nähdä ennen kuin osaaja on valmis); ajankohta, jolloin vastuu tehtävän suorittamiseksi arvioidaan valmistuvan; osaamisen perusteet; seuraava vaihe vastuun saavuttamisen jälkeen ”Luotamme että osaat tämän toimenpiteen nyt saavutettuasi tämän tason.”
Arviointiviitekehys on jaettu viiteen osaan.

  1. Oppija saa tarkkailla muttei tehdä mitään.
  2. Oppija toimii valvonnan alaisena.
  3. Oppija toimii valvonnan alaisena niin, että toimenpidettä valvova henkilö on saavutettavissa pienellä viiveellä (n. 2 minuuttia)
  4. Toimiminen ilman valvontaa
  5. Valvontaoikeus annetaan oppijalle


Tehtävistä ja vastuista kootaan portfolio, jossa yllämainitut saavuttamistasot. Kun saavutetaan taso 4 vaaditaan useamman opettajan allekirjoitukset oppijan kompetenssista. Tason saavuttamisen lisäksi voidaan kirjata ajankohta, jolloin ko. harjoittamistaidot umpeutuvat, mikäli niitä ei harjoiteta välillä.

Professori Ten Caten julkaisuja


Arvioinnin tuskaa kaikkialla

Arviointi on vaikeaa, kaikkialla. Varsinkin anglosaksisissa maissa on luotu laaja ja raskas kirjaus ja arviointimenettely erikoistumisen eri vaiheisiin. Kongressia edeltävässä työpajassa pohdimme arvioinnin vaikeutta. Erityisesti erikoistumisen aikana kliinikot toimivat arvioijan roolissa usein ilman perehdytystä tai koulutusta. Millä taidoilla siis arvioimme erikoistuvia?

Taitotasomääritelmät (Entrustable Professional Activities, EPA) ovat olleet yksi keino luoda oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta sekä läpinäkyvyyttä erikoistumisen etenemisen seuraamiseen. Utrechtin yliopiston professori Olle ten Cate pohti EPA:n määrittelyn haasteita. Hän toi esiin, että ammatillisen osaamisen yksikkö määritellään usein kykynä toimia itsenäisemmin ja lopulta itsenäisesti. Hänen mukaansa erikoistumisessa yksi EPA= Job, that must be done. Se on työyksikkö ja se pitää kuvata kunnolla ja sille tulee antaa rajoitukset. Kun EPA on määritelty, voidaan luoda eri erikoistumisen vaiheisiin ns. odotusarvo hyväksyttävälle osaamiselle kussakin vaiheessa. Alkuvaiheessa suoriutuminen voi tapahtua toisen valvonnan alla, sitten ehkä niin, että kokeneemman tuki saatavissa minuuteissa, sitten ehkä tarpeen mukaan, myöhemmin itsenäisesti ja lopulta niin, että kokeneempi erikoistuva voi ohjata alkuvaiheen erikoistuvaa. Tämä noudattaa Millerin pyramidin logiikkaa (knows, knows how, shows how and does). Monissa maissa EPA:t on kuvattu sekä kliinisen tekemisen kautta että CanMEDS-kehyksessä.

Arviointia pitää tehdä, mutta sen pitäisi auttaa oppimista ja viedä erikoistuvaa eteenpäin. Ongelmat kuulostivat kovin tutuilta. Mistä tiedät että henkilö etenee? Mistä tieto kerätään? Miten paljon siihen käytetään aikaa? Arvioinnin toivotaan olevan objektiivista, mutta monessa luennossa tuli esiin, miten arviointi on yleensä subjektiivinen prosessi. Arvioijan omat kokemukset ja osaaminen vaikuttavat siihen aina. Se, miten minua arvioidaan vaikuttaa minuun arvioijana. Hollannissa arviointiin osallistuvat kaikki sairaalassa työskentelevät. Erityisesti hoitajat ovat olleet hyviä arvioimaan erikoistuvan kliinistä osaamista laajasti. Erikoistuva lääkäri on aikuisoppija, hänellä on jo kuuden vuoden akateemiset opinnot takanaan ja hän tekee työtä muiden lääkärien rinnalla. Itse jäin pohtimaan, että jos kohtelemme erikoistuvia kuten perusopiskelijoita, he myös täyttävät nuo odotukset.

Arvioinnissa saa olla eroja. Olle ten Cate kyseenalaisti objektiivisuuden vaatimuksen: onko objektiivinen aina oikeudenmukaista ja totuudellista jos mittari on huono? Arvioijien yhdenmielisyys ei olekaan välttämätöntä, jos arviointimateriaalia kertyy pidemmältä ajalta ja siinä on sekä laadullista että määrällistä tietoa. Kaikki arvioijat eivät tee hyviä arvioita. Kouluttajien tulisi olla tietoisia siitä, että olemme kaikki ”harhaisia” eli teemme päätelmiä myös ensivaikutelmaan tai tilanteeseen liittyen. Arviointi sisältää aina ”tuomion” (judgement), henkilökohtaisen punnitun mielipiteen. Arvioinnin auki puhuminen, yhteisistä kriteereistä puhuminen ja niiden onnistumisen arviointi lisäävät luotettavuutta ja tasapuolisuuden kokemusta. Ten Cate kysyikin, miksi on helpompi luottaa numeroihin kuin ihmisiin?

Pittsburgin yliopiston John Norcini oli käynyt tutkimusnäytön läpi arvioinnista erikoislääkärikoulutuksessa. Hän nosti EPA:t esiin, mutta samalla kyseenalaisti sen, että kaikki tulee arvioida intensiivisesti ja teknisesti. Osassa lääkärin osaamista riittää yleisempi arvio, kuten itsenäisyyden asteen arvio (degree of supervision). Oppimistavoitteet ja arviointi ovat varmistusmenetelmiä, mutta niiden tulisi ohjata lääkärin oppimista, osaamista ja kehittymistä. Pätevyys osoitetaan portaittain pidemmän ajan kuluessa. Hänen mukaansa erikoistumisen aikana olisi hyvä koota erilaisia tietoja osaamisesta (Multisource feedback learning plans, daily field notes, quality projects, reflections, learning plans, osce, summative assessments, progression assessment, independency assessment).

Ks. Norcinista ja arvioinnista lisää: Foundation for Advancement of International Medical Education and Research

Mittaaminen ei automaattisesti lisää osaamista

Professori Brian D. Hodges Toronton yliopistosta puhui esityksessään erilaisista vaaroista ja karikoista lääketieteellisen osaamisen arvioinnissa: Lääkäreitä arvioidaan, mitataan ja testataan monenlaisella testikirjolla koko uran ajan, toisaalta reflektio ja itsearviointi ovat uudehkoja menetelmiä. Molemmissa arviointitavoissa on hyötynsä ja haittansa. Testaaminen ja mittaaminen on ulkoista, toisen henkilön suorittamaa arviointia kun taas reflektointi sisäistä. Lääketieteen opettajien tulee olla tietoisia kummankin järjestelmän ominaisuuksista arvioinnissa. Liika testaaminen vie innokkuuden. Omien vahvuuksien ja heikkouksien arviointi parhaimmillaan johtaa oppijan parantamaan osaamistaan heikolla alueella, toisaalta oppijan voi olla vaikea tunnistaa sitä mitä ei osaa.

Työpajassaan hän jatkoi aihetta. Historiallisesti 1800-luvulla lääkäri oli pätevä (competent) jos hän oli hyvä mies. 1900-luvulla pätevällä lääkärillä oli tietoa ja 2000-luvulle tultaessa pätevyyttä arvioidaan kyvyllä suoriutua työtilanteissa. Testaaminen on modernin ihmisen vitsaus (examination society), joka alkaa syntymässä pisteytyksellä ja päättyy kuolemaan diagnoosinumerona. Testaamisesta on paljon hyötyä, mutta myös haittaa, sillä se muokkaa meitä ja käsityksiämme. Numeroiksi redusoitu osaaminen tuntuu oikeammalta kuin puhuttu palaute. Hodges nosti esiin reflektion tarpeen lääkärin kehittymisessä. Se vaatii tietoisuutta itsestä, havainnointikykyä ja tietoisuutta oman toiminnan seurausvaikutuksista.

Hodges esitti uudenlaisen opetuksen kehittymiseen vaikuttaviksi teorioiksi neljä viitekehystä. Metakognitiotutkimus on tuonut hahmotunnistuksen ja oppimisprosessien tunnistamisen opetukseen. Psykoanalyysi on vaikuttanut reflektioon, sillä arvioinnissa on aina analyysin elementti mukana. Kiinnostavasti hän mainitsi tunnustuksellisuuden opetuksen keinona. Opetukseen liittyy tunnustuksenomaisuutta, kun yhteisöllisesti lääkäriyhteisö vahvistaa omia käsityksiään lääketieteestä. Viimeisenä hän toi esiin mindfulness-tekniikan, jossa pyrkimys on havainnoida ajatuksia ja tunteita avoimena ilman arviointia. Toronton yliopistossa lääketieteen opiskelijat ja erikoistuvat saavat oppia mindfulness-tekniikassa ja tavoitteena on tarjota mm. stressinhallintaan keinoja (ks. linkki alla). Hodges totesi lopuksi, että opettamisessa ja ohjaamisessa muutetaan toista ihmistä, opiskelijaa opettamalla, valmentamalla ja johtamalla (teaching, coaching, leading). Human beings are not statistical constracts!

Monissa maissa erikoislääkärikoulutukseen käytetään selvästi enemmän resursseja kuin meillä. Keskustelut pohjoisamerikkalaisten kollegojen kanssa olivat avartavia ja ainakin pienessä maassa on syytä käyttää niukat resurssit huolella ja luoda yksi malli kullekin erikoisalalle. Erikoisalan arvioinnin tulisi olla kevyt ja joustava. Terveydenhuollon tulosten kanssa käytetyllä rahalla ei näytä suoraan olevan paljoa tekemistä. Toisaalta ongelmat lääkärikoulutuksessa liittyivät vuorovaikutukseen ja hoitoprosessien hallintaan eivätkä niinkään lääketieteellisen tiedon hallintaan.

Everything should be as simple as possible, but not simpler. Albert Einstein

Lisätietoa:
Between Scylla and Charybdis: Navigating the Discourses of Competence (B Hodges)
Mindfulness in Medical Training (Toronto University)

Tulevaisuuden lääkäri on sinnikäs ja kykenevä orientoitumaan uudenlaisiin tehtäviin epävarman tulevaisuuden vallitessa

Tulevaisuuden terveydenhuollon toimintaympäristö on epävarma. Suunnittelua ei enää voi perustaa terveystarpeille taikka työvoiman riittävyydelle, sillä taloudellinen tilanne sanelee terveydenhuoltoa aiemmin mainittuja seikkoja enemmän. Ikääntynyt väestö, uusi yhä kalliimpi terveysteknologia ja aina kasvavat terveydenhuoltomenot ovat kestämättömät. Uudessa Seelannissa on kokeiltu uudenlaista lähestymistapaa: luodaan mahdollisimman monta erilaista skenaariota tulevaisuuden terveydenhuollosta. Esimerkiksi terveydenhuollon uudelleen koulutus on toisinaan tarpeen: esimerkiksi hammaslääkäreitä on nyt riittävästi mutta suuhygienisteistä on pulaa. Erilaisia ammattilaisia pitäisi pystyä lisäämään ketterästi. Kansalaisten terveydenlukutaitoa (health literacy) pitäisi pyrkiä lisäämään, ovathan terveyskertomuksetkin potilaan, eivät terveydenhuolto-organisaation/-organisaatioiden omaisuutta.

Valintoja ei voi jättää tekemättä: terveydenhuoltoa on edelleen suunniteltava. Tulevaisuuden lääkärin tulisi olla moniosaaja ja kyettävä ymmärtämään mm. terveyspsykologiaa, antropologiaa ja sosiologiaa. Näin kertoi professori Des Gorman Aucklandin yliopistosta.

Lisätietoa:
Medical Practice in Twenty-First Century, what, if anything, will doctors be doing? (Des Gorman)

Pidimme kongressissa esityksen ja posteriesityksen:

User centered design in an ePortfolio tool
Taitoni.fi. Finnish mPortfolio for CPD

Koulutusilmoittaminen sujuu keskimäärin hyvin, kertoi kysely

Pro Medicon ja Suomen Lääkärilehden tekemään kyselyyn vastasi 83 henkilöä. Kyselyssä selvitettiin koulutusilmoitusten tekoa lääkärien koulutuskalenteriin ja Suomen Lääkärilehteen. Kiitos kyselyyn osallistuneille - saimme eväitä palveluiden kehittämiseen.

Koulutusilmoittaminen

Suurin osa vastaajista oli jättänyt ilmoituksen koulutustilaisuudesta (86 %) ja kokouksia/tapaamisia oli ilmoitettu toiseksi eniten (17 %). Apuraha- tai vapaa-ajan tapahtumaan liittyvät ilmoituksia tehtiin vähemmän (5-7 %). Verkkokoulutuksia, organisaation sisäisiä koulutuksia oli ilmoituksista vain 2 %. Ilmoituksen jättäminen koettiin enimmäkseen sujuvaksi (74 %) ja noin joka kymmenennellä ilmoittajalla oli ollut hankaluuksia. 65 % hankaluuksia kokeneista käytti Internet Explorer-selainta. Firefox-selainta oli käyttänyt joka neljäs, muita selaimia vajaa kymmenesosa.

Niissä tilanteissa, joissa ilmoittaminen oli ollut haastavaa, se liittyi useimmiten selainohjelmaan. Neljälle vastaajalle oli ollut epäselvää, oliko ilmoitus mennyt sekä koulutuskalenteriin että Lääkärilehteen. Vastaajista kolme kertoi joutuneensa kirjoittamaan ilmoituksen pariin kertaan ennen onnistumistaan (kentät olivat tyhjentyneet ja ne piti täyttää uudelleen).

Ilmoituslomakkeen toimivuus

Väittämissä kysyttiin sähköisen ilmoituslomakkeen toimivuudesta. Koulutuskalenteriin ilmoittamisen koki helpoksi 87 %, Lääkärilehteen ilmoittamisen koki helpoksi 86 %. Yhdeksän vastaajaa kymmenestä oli samaa mieltä, että verkkopalvelu on helppokäyttöinen. Ilmoittamisessa usein apua oli tarvinnut 12 % vastaajista. Ilmoittamiseen oli helposti saanut apua 34 % vastaajista. Yksi ilmoitus lehteen ja kalenteriin koettiin toimivana (75 %). Väittämään ”ilmoittamisen vaiheet pitäisi olla paremmin tiedossa jo etukäteen” suhtauduttiin eri tavoin kolmanneksen ollessa samaa mieltä, kolmanneksen ollessa eri mieltä. Koulutustyypin valinta koettiin helpoksi (83 %). Ilmoituksen korjaaminen oli helppoa 46 % vastaajan mielestä. ”Joudun toisinaan pohtimaan pitkään, mitkä erikoisalat valita” –väittämästä kolmannes oli samaa ja kolmannes eri mieltä.

Kysyimme myös, onko vastaajalle käynyt niin, että ilmoitus ei ole mennytkään Lääkärilehteen, vaikka ilmoittaja on tarkoittanut ilmoituksen sekä koulutuskalenteriin että lehteen. Valtaosalle (60 %) ei ollut käynyt näin, mutta 17 % ilmoitti näin käyneen joskus. Kommenttikentässä muutama oli huomannut, ettei ilmoitus ollutkaan mennyt Lääkärilehteen. Eräs vastaaja kertoi, että esikatselun jälkeen pitää muistaa merkitä toivotut Lääkärilehden numerot uudestaan.

Joka viides vastaaja kertoi ottaneensa yhteyttä sähköpostitse tai puhelimitse ilmoituksen korjaamiseksi. Valtaosa (77%) ei ollut ottanut yhteyttä.

Parannusehdotukset

Parannusehdotuksia saimme mm. siitä, että ilmoittaja toivoi voivansa itse vaihtaa ja määritellä salasanan. Muutama henkilö toivoi tarkempaa tietoa siitä, mitkä tiedot ilmoituksesta päätyvät lehteen. Lääkärilehteen muutama vastaaja toivoi painettavaksi enemmän tietoa tilaisuuksista. Tietojen muokkausoikeutta tapahtuman ilmoittautumisajan umpeuduttua toivoi yksi vastaaja. Ilmoitusformaatin ei koettu soveltuvan hyvin pitkien, monivuotisten koulutusten (esim. psykoterapeuttikoulutus) ilmoittamiseen.
Lääkärilehteen myös näyttävämpiä, maksullisia koulutusilmoituksia Miltei kaksi kolmasosaa (60 %) vastaajista oli huomannut, että Lääkärilehteen voi jättää myös näkyvämpiä ilmoituksia.

Arvonnan tulokset

Yhteystietojensa jättäneiden kesken arvoimme kirjalahjakortteja 10 kpl. Arvonnassa voittaneet ovat saaneet sähköpostitse tiedon voitostaan.

Lisätietoa

palaute(at)promedico.fi

Arkkiatrin kirje kollegoille

Arkkiatri Risto Pelkonen kirjoitti kirjeen lääkäreille joulukuun lopussa kehottaen lääkäreitä ammattitaidon ylläpidon seurantaan. Elinikäisen oppimisen dokumentointi onnistuu nyt verkossa: FiMnet-tunnuksin käytettävä työkalu on nyt käytettävissä osoitteessa: www.taitoni.fi.

Lue arkkiatrin kirje: Hyvät kollegat (pdf).

Kirje on julkaistu myös lehdissä:

Taitoni.fi avattu

2013-10-09


Taitoni.fi -verkkopalvelu avattiin suomalaisten lääkäreiden käyttöön lokakuun alussa. Palvelu auttaa suunnittelemaan ammatillista kehittymistä ja dokumentoi sen yhteen paikkaan. Taitoni.fi sisältää lääkärin tutkinnot, pätevyydet ja työhistorian. Verkkopalvelua voi käyttää koko uran ajan missä tahansa työpaikassa. Tietoja voi käyttää pätevöitymiseen, tutkintoja hakiessa tai oman työn kehittämiseen.

Palvelun on kehittänyt yhdessä lääkärien kanssa Lääkärien ammatillisen kehittymisen tuki ry, Pro Medico.

Helppokäyttöinen työkalu

Taitoni.fi-palvelu on joustava ja helppo käyttää.
Lääkäriliiton jäsenet pääsevät käyttäjäksi Lääkäriliiton FiMnet-tunnuksilla.
Lääkärit, jotka eivät ole Lääkäriliiton jäseniä saavat palvelun käyttöönsä myöhemmin tämän syksyn aikana.



 

Matkakertomus Med-e-Tel konferenssi 10.-12.4.2013

http://www.medetel.lu

Tietoteknologia on arkipäivää terveydenhuollossa. Telemedisiina on yleistermi, joka sisältää kaiken tiedon tallennuksesta elintoimintoja monitoroiviin puhelimen lisäohjelmiin. Alan konferenssissa onkin melkoinen runsauden pula.

Kevyet laitteet kaikkialle

Konferenssissa esiteltiin useita erilaisia pieniä ja helposti käytettäviä laitteita, joilla voidaan monitoroida elintoimintoja ja raportoida poikkeuksista terveydenhuollon ammattilaisille. Yksinkertaisimmillaan laitteilla voidaan turvata vaeltelevan dementikon nopea löytyminen tai vanhuksen kaatuminen lattialle, jossa on sensorit. Kiinnostavasti näitä laitteita oli käytössä monissa kehittyvissä maissa, jossa matkat hankalia ja palveluja vain kaupungeissa. Aurinkosähköllä toimivat tukiasemat, yksinkertaisimmille puhelimille tehdyt sovellukset ja tietoverkko tuovat karuille ja köyhille alueille terveydenhuollon nopeammin kuin kehitysyhteistyöprojektit. Tekniikka lisää terveyttä. Katastrofeissa tietotekniikan mahdollisuudet ovat hyvät. Kongressissa kuultiin mm. Iranin maanjäristysten varalta luodusta hätäverkostosta. Kehittyvien maiden ennakkoluuloton asenne teknologiaan on mainio ja siitä on paljon oppimista. Kun ei ole mitään vanhaa, niin kaikki uusi on mahdollisuus.

Oppiminen verkossa

Verkko-oppiminen laajenee ja voi hyvin. Oli virkistävää kuulla, miten vapaasti käytettävissä oleva opetusmateriaali on aidosti lisännyt mahdollisuuksia oppia siellä, missä korkeakoulutus on syystä tai toisesta vaikeuksissa. Hieno esimerkki oli Kosovo, jossa sodan runtelema lääketieteenopetus lähti nopeasti kehittymään vapaan opetusmateriaalin turvin ja auttoi luomaan yhteistyötä ympäri maailman. Verkostoja on kaikilla suurilla kielialueilla ja Portugalinkielinen opetusportaali tavoittaa lääketieteen harjoittajia Etelä-Amerikasta Afrikkaan. Yhteisen ymmärryksen rakentamisessa verkko-oppiminen yhdessä ja erikseen toimii. Verkko-oppimisympäristö Moodle taipui kongressin esityksissä monikansallisiin projekteihin, pienten yhteisöjen kehittämiseen ja yksilön arviointiin. Avoimen ympäristön voima lisää sen houkuttelevuutta.

Tutkimustraditio kehittymässä

Kongressin useissa luennoissa ”valiteltiin” lääkärien konservatismia. Katsomme asioita eri näkökulmista. Tietoteknisiä sovelluksia kehitetään ja tutkitaan käytännön ympäristöissä ja otetaan käyttöön varsin nopeasti. Uuden sovelluksen voi aina korvata seuraavalla sukupolvella. Kärjistäen voisi sanoa, että tietotekniikan kvartaali lasketaan vuodesta, lääketieteen dekaadista. Se tuntuu rasittavan tietotekniikan valmistajia. Terveys on kuitenkin liiketoiminta-alueena poikkeuksellinen: sen tuotteella on rajaton kysyntä, tarjontaa rajoittaa ammattilaisten määrä ja kustannukset ja toiminnan kohde on elävä ihminen ja hänen terveytensä. Lääketiede edellyttää, että potilaan hoitoon mukaan tulevat lääkkeet, laitteet ja toimintamallit on tutkittu laadukkaasti. Se vie aikaa ja voimavaroja. Elämme kuitenkin murrosvaihetta, jossa tutkimus on osoittanut, että potilaan omaa toimintaa lisäävät tietotekniset sovellukset lisäävät terveyttä ja terveydenhuollon tuottajat, jotka ovat näitä ottaneet käyttöön menestyvät.

Luxemburg alkoi kasvaa jokilaakson pohjalta kerrostuen yhä ylemmäs.

Nuoret lääkärit – olkaa aktiivisia

Euroopan Nuorten Lääkärien yhdistys oli mukana kongressin järjestelyissä ensimmäistä kertaa. Nuoret lääkärit tulevat käyttämään uusia tietoteknisiä sovelluksia koko työuransa ajan ja on tärkeää, että he ovat mukana keskustelussa. Tällä hetkellä erikoistumisen lokikirjojen sähköiset versiot ja tuleva mobiililokikirja puhuttivat. Usein erikoistumisen kriteerit ovat ranskalaisin viivoin sisältöasioita peräkkäin ja nyt tätä listaa viedään konemaailmaan. Se ehkä vaatinee uudenlaista ajattelua, sillä Appsit eivät toimi paperin logiikalla. Tarvitsemme uudenlaista ajattelua lääkärin oppimisen arvioinnin toteuttamisesta. Eurooppalaiset lääkärijärjestöt tuottavat kyllä näitä listoja ja lokikirjoja, mutta ainakaan vielä, ei yksikään maa ole lähtenyt kehittämään aivan uudenlaisia teknologiasovelluksia erikoistumiseen. Kun kaikilla on puhelin taskussa, alkaisi olla kyllä aika. Pro Medicon Taitoni.fi sai hyvän vastaanoton. Euroopan nuorten lääkärien yhdistyksen eHealth-työryhmä kokoontuu mm. tämän tavoitteen ympärillä.

Erikoistuva lääkäri: innostu opettamisesta

Lääkärin ammattitaidosta iso osa opitaan käytännön työssä toisten lääkärien kanssa. Latinan verbi docere tarkoittaakin opettaa, josta juontuvat englannin kielen sanat doctor ja dosentti. Lääkärin ammatin yksi osa-alue on opettaminen ja kuten muukin lääkärin ammatissa, sekin on erikoistuu kovaa vauhtia. Kun kyse on tärkeästä taidosta, on siihen syytä harjaantua heti lääkärintaipaleen alusta alkaen. Kouluttavat kollegamme englannista ovat koonneet kaksitoista vinkkiä opetuksesta kiinnostuneille.

Oppiminen lähtee tarpeesta ja tarve arvioinnista. Kannattaa miettiä mitä nyt osaa, millaisia opetustilanteita työssään kohtaan ja mitä asioita tulevaisuudessa haluaa tehdä. Kokemus karttuu opettamalla, joten tartu aina tilaisuuteen järjestää koulutus, opetustilanne tai työstää oppimateriaalia. Omista opetustilanteista on hyvä pyytää palautetta. Joskus kokeneen kollegan kanssa on hyvä pohtia opettamista syvemmin. Hanki tietoa. Yliopistopedagogiikan opetusta on rajallisesti tarjolla, mutta nykyteknologia tarjoaa paljon mahdollisuuksia opetella perusasioita verkkoluennoilla. Lääketieteen opetuksen kongressissa saa hyvä yleiskuvan millaisiin asioihin voi syventyä. Lukeminenkaan ei ole haitaksi ja alueeseen keskittyviä lehtiä on monia:

Suomessa opetusportfoliota edellytetään yliopistovirkaa hakevalta, mutta haittaa siitä ei ole meille muillekaan. Kokemuksensa ja oppinsa kirjaaminen ovat aina hyödyksi. Maailma tuskin pysyy paikallaan vaan lääkärin ammattiin tulee kohdistumaan yhä uusia vaatimuksia. Kun aloittaa oman osaamisensa ja ammatillisen kehittymisen järjestelmällisen kirjaamisen, on helpompi jatkossa vastata ajan haasteisiin. Portfolion ylläpitäminen lisää suunnitelmallista oppimista. Erikoistumisvaiheessa on hyvä pohtia ja suunnitella omaa uraansa laajalla pensselillä. Opettaminen on useimmiten arkinen teko, jonka jakaa toisen kanssa.

Lähde:

Twelve tips for junior doctors interested in a career in medical education. Bannard-Smith J, Bishop S, Gawne S, Halder N. Med Teach. 2012;34(12):1012-6.

Image courtesy of akeeris / FreeDigitalPhotos.net

Pitäisikö lääkärinoikeutesi olla ikuiset?

Pro Medico järjesti Lääkäripäivillä 2013 koulutuksen lääkärinoikeuksista meillä ja muualla.

Luennoitsijat:

  • dos. Leila Niemi-Murola, HYKS
  • dos. Kristiina Patja, Pro Medico
  • Lääkintöneuvos, Dr.med. Pirjo Pennanen, Valvira
  • KM Topi Litmanen, Pro Medico

Lääkärin oikeudet eri maissa

Aluksi Kristiina Patja esitteli lääkärien ammattioikeuksien myöntämisen perusteita ja ammatillien täydennyskoulutuksen seurannan käytäntöjä eri EU-maissa. Luento pureutui Euroopan parlamentissa käsiteltävänä olevan ammattipätevyysdirektiivin käsiteltävänä olevan ammattipätevyysdirektiivin mukanaan tuomia haasteisiin suomalaiselle lääkärikunnalle.

Kristiina patja esitteli lääkäreiden resertifikaatiokäytäntöjä Euroopassa

Suurimmassa osassa EU-maista on olemassa käytäntö, jossa lääkärin osaamista tarkastellaan määräajoin. Esimerkiksi Iso-Britaniassa otetaan käyttöön kattava arviointimenettely, jossa lääkäri kuvaa omaa kehittymistään, toiminnan laadun kehittämistä, merkityksellisistä potilastapauksia, ja kerää kollegojen palautteen lääkärin toiminnasta. Tämän arvioinnin läpikäyminen on edellytys lääkärinoikeuksien säilyttämiselle.

Patja korosti, että vaikka oman toiminnan tuleminen arvioinnin kohteeksi vaikuttaa uhkaavalta, palautteen saaminen tarjoaa mahdollisuuden oman toiminnan kehittämiselle.

Lääkärin suoriutuminen työssä, ongelmallisia tilanteita ja eettisiä haasteita

Tämän jälkeen käsiteltiin luentoyleisön kesken tapauksia lääkärin osaamiseen kohdistuvista haasteista. Kirjallisuudesta nostetut tapaukset esiteltiin koulutuksen osallistujille ja niistä käytiin keskustelua.

Luennolla käsitelty tapaus

Psykiatrisen poliklinikan apulaisylilääkäri (62 v) on ollut tunnettu persoonallisesta otteestaan työssään. Hän on pidetty ja arvostettu työyhteisössään. Vuosien varrella potilailta ja omaisilta on tullut muutamia valituksia vuodessa, mutta määrä on vastannut muiden saman poliklinikan lääkärien valitusmääriä, niitähän välillä tulee. Klinikan ylilääkärinä, olet saanut tietoosi epävirallisesti seuraavia huolestuttavia asioita:

  • Aiemmin täsmällisen kollegasi on alkanut myöhästellä töistä, josta polin hoitajat ovat olleet harmissaan, kun potilaat kyselevät heiltä onko lääkäri tulossa
  • Potilasajat ovat venyneet ja apulaisylilääkäri on usein pitkään töissä, joka edelleen lisää poliklinikan hoitajien tyytymättömyyttä.
  • Kollegat ovat kahvitunnilla valitelleet, miten apulaisylilääkärin potilasmerkinnät ovat entisestään niukentuneet ja miten he ovat täydentäneet joitakin lausuntoja.
  • Potilastietokannasta näet, että PVK-lääkkeiden määräämiskäytäntö ei vastaa klinikalla sovittua.

Tapauksesta käytiin keskustelua ja äänestettiin erivärisillä lapuilla. Yleisön kanta oli, että asiat kannattaa nostaa esille. Ja mitä aiemmin ongelman ottaa puheeksi sen parempi.

Luentoyleisö piti todennäköisinä vaihtoehtoina ongelman aiheuttajalle sairautta tai yksityiselämän ongelmia. Taustoja voisi tarkistaa kollegoilta tai potilasasiakirjoista. Apua tapauksen selvittämiseen voisi hakea työterveyshuollosta, omalta esimieheltä tai muulta asiantuntijalta. Esimiehellä on vastuu seurata ja huolehtia työntekijöiden osaamisesta. On muistettava, että asian nostaminen esille pitää tehdä siten, että työntekijä ei menetä kasvojaan.

Lääkäreiden kliininen osaaminen ja hoito-osaaminen häviävät viimeisinä. Yhteistyöhön ja muutoksiin sopetutumiseen liittyvät ongelmat tulevat ensin. Vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin usein viite jostain piilevästä ongelmasta. Esimiehen kannattaakin tarttua esille nousevin asioihin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat ovat usein viite jostakin piilevästä ongelmasta

Kenellä on vastuu ja miten valvoa osaamista?

Pirjo Pennanen kertoi osaamisen valvonnasta ja sen vastuista Suomessa. Potilasturvallisuus koostuu monista tekijöistä, joista lääkärin osaaminen on vain yksi. Fyysinen ympäristö, terveydenhuollon laitteet, johtaminen ja henkilöstön määrä ovat muita tärkeitä tekijöitä.

THL on julkaissut Potilasturvallisuusoppaan, joka on hyvää luettavaa potilasturvallisuuteen liittyvien asioiden hahmottamiseksi ja terveydenhuoltolain edellyttämän potilasturvallisuussuunnitelman laatimiseksi toimintayksikössä.

Pirjo Pennanen kertoi osaamisen valvonnasta Suomessa

Vastuu osaamisesta on terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (1994/559 15 ja 18 §) perusteella lääkärillä itsellään. Terveydenhuollon toimintayksiköllä on vastuu henkilöstönsä osaamisesta suhteessa työtehtäviin ja siitä, että ammattihenkilö voi osallistua tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Toimintayksikkö vastaa viime kädessä hoidon laadusta ja potilasturvallisuudesta.

Suomalainen ratkaisu: Oman osaamisen kuvaamisen työvälineet

Viimeisessä puheenvuorossa Topi Litmanen esitteli lääkärin osaamisen kuvaamisen verkkotyökalua, Taitonia. Taitoni on Pro Medicon kehittämä verkkosivusto, johon lääkäri voi tallentaa oppimistavoitteitaan ja käymiään koulutuksia.

Taitonin esittely

Taitoni - työkalu ammatillisen kehittymisen kuvaamiseen

Artikkeli lehdessä Journal of European CME

Taitoni on sähköinen alusta, johon lääkäri itse kirjaa oppimista ja koulutuksia, joilla ylläpitää ammattitaitoansa. Artikkeli kuvaa Taitoninkehitystyötä.

Developing electronic tools for continuing professional development for Finnish physicians: a usability study in a primary health care setting


Patja, K, Litmanen, T., Salokekkilä, P., & Hemminki, A. Developing electronic tools for continuing professional development for Finnish physicians: a usability study in a primary health care setting. Journal of European CME 2012, Vol.1, No 1: 42-47.