AMEE 2014 matkakertomus

Topi Litmanen Pro Medico
Kristiina Patja Pro Medico
Miira Karvonen Duodecim

AMEE (Association for Medical Education in Europe) tarjoaa työkaluja lääketieteen opettamiseen ja opetuksen kehittämiseen. Tarkoituksena on etsiä välineitä, joiden tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus on osoitettu tieteellisesti. AMEE-konferenssit ovat hyviä tilaisuuksia omien taitojen kehittämiseen. Ne tarjoavat luentojen ja esitelmien lisäksi lukuisia työpajoja opettamiseen liittyvien taitojen harjoittamiseen kliinisistä taidoista pienryhmien ohjaukseen ja lääketieteen opetuksen tutkimiseen.

 

Miira ja Topi konferenssin sisäänkäynnillä

Kristiina

Sähköiset opetussuunnitelman kartat?

Lääketieteellisten tiedekuntien operussuunnitelmat tuntuvat olevan isossa muutoksessa monissa maissa. Erityisesti niinsanottujen ei-lääketiteellisten taitojen oppimista haluataan saada näkyvämmäksi opetussunnitelmissa. Edinburghin yliopiston uusi opetussuunnitelma on kuvattu 12 teeman kautta. Niitä ovat Biomedisiinet tieteet, psykologia, yhteskintatiede ja kansaterveys, kliiniset vuorovaikutustaidot, näyttöön perustuva lääketiede jne. Opetussuunnitelma toki värikäs ja kuvaa lääkärin osaamista laajemmin kuin perinteinen kliinisiin, usein elinkohtaisiin oppiaineisiin perustuva. Edinburghissa on rakennettu opintojen kuvaus tietokannaksi, joihin opetus tarkemmin kuvataan. Sessiossa demottu tietokanta oli kyllä varsin jäykkä ja perinteinen, tekemistä riittää. Oppimisen tavoitteiden kuvaaminen visuaaliseen muotoon on hieno ja kunnianhimoinen. Varmasti se tulee olemaan tärkeä osa oppimateriaaleja, sillä tieto saatava nopeasti ymmärrettävään muotoon ja kuvana pystymmme yleensä hahmottamaan asioiden valise yhteydet paermmin kuin tekstistä.

Sähköinen arviointi: miten pärjään?

Lääkärin työstä jää sähköisiä jälkiä moneen eri tietokantaan ja myös oppmistilanteista. Suomessa lääkärit ovat ottamassa käyttöön taitoni.fi –palvelua. Iso-Britanniassa on käynnissä mittava lääkärien osaamisen arviointikierros ja tähän tarpeeseen on selvästi kehhitelty tuote myrpgress, joka on valittu GMC:n seurantavälineeksi re-valisaatiokokeissa ja on käytössä viidessä lääketieteellisessä tiedekunnassa. Mukanan on vertailumateriaalia, erilaisia sähköisiä testejä a oman osaamisen kuvaamisen muotoja. Kansallisen mallin hakeminen sekä moninaisen jo keratin tiedon hyödyntäminen on etenemässä monessa maassa. Suomessa periaatteessa palikat olemassa, kunhan saadaan kasattua.

CanMEDS 2015 tulee, oletko valmis?

Kanadalainen lääkärin osaamisen kuvaus CanMEDS tulee kymmenen vuoden ikään ja uusiutuu. CanMEDSin sietsemän aluetta kasvaa kahdeksaan, kun toiminnanohjaus (Process management) vaihtuu johtamiseen ja potilasturvallisuus nousee mahdollisesti omaksi alueekseen. Kunkin osaamisen alueen kuvaukset tullaan uudistamaan eri työryhmissä. Kanadalaiset kertoivat, että toisella kierroksella työ on ollut kunnianhimoisemnpaa ja sisältää enemmän arviointia helpottavaa materiaalia. Kansallinen erikoislääkärien lääkärin osaamisen portaali Mainport arvioitiin ja tuloksista näkee, että lääkärit oppivat kyllä käyttämään sähköisiä työvälineitä. Helppous ja yksinkertaisuus ovat kaikkialla toiveita käyttöliittymille, vaikka toteutuksessa niihin pääseminen on vaikeinta. CanMEDSin uudistuessa Mainport uudistuu vastaamaan uudistettuja tavoitteita. Tuore raportti ladattavissa täältä

Suomessa lääkärin osaamisen määrittelyä aloitellaan kollegakunnan suljetussa keskustelussa osoitteessa www.osaavalaakari.fi

Kristiina puheenjohtajana ammatillista kehittymistä koskevassa sessiossa

Topi

Näyttöön perustuva lääketieteen opetus

Vaikka tutkimuksella pyritään etsimään totuuden mukaista tietoa, siihen liittyy paljon epävarmuutta. Konferenssissa järjestettiin kaksi symposiumia, joissa pohdittiin tutkijaa kohtaavia ongelmia ja sudenkuoppia. Ensimmäinen symposiumi käsitteli huolimattomuutta (sloppiness) ja tahallisesta harhaanjohtamista tieteen tekemisessä. Symposiumin tiivistelmä on ladattavissa täältä (http://www.erikdriessen.com/wp-content/uploads/2012/11/AMEE-sloppy-science-notes.pdf). Symposiumin rakenne palveli sen tavoitteita nerokkaasti. Jokainen paneelin kokeneista tutkijoista kertoivat yksi kerrallaan oman tunnustuksensa huolimattomuudestaan. Yksi oli viitannut julkaisuun jota ei ollut lukenut. Toinen oli ollut mukana julkaisussa näkemättä alkuperäistä aineistoa, koska aineisto oli ollut kielellä jota hän ei osannut. Kolmas oli vaihtanut analyysimenetelmää parempien tulosten toivossa. Symposiumissa etsittiin tapoja huolimattomuuden estämiseksi. Keskustelussa todettiin, että tutkimusyhteisön ja -ryhmän kulttuuri on tärkeä vaikuttava tekijä.

Tutkija elää paineessa tulosten tuottamisen ja oman eettisen vakaumuksensa välillä. Harhaanjohtaminen tutkimuksessa ei välttämättä ole selkeä yksittäinen päätös tai virhe. Tutkijan tilannetta voi kuvata janalla, jossa toisessa päässä on saavuttamaton ihanne täydellisen harhattomasta julkaisusta ja toisessa päässä on huolimattomuus. Näiden välissä tasapainoillessaan tutkijan on tuotettava julkaisuja oikeuttaakseen rahoituksensa jatkossa.

Toinen symposiumi järjestettiin epävarmuudesta. Siinä kehotettiin harjoittamaan tervettä epäilyä niitä oletuksia kohtaan, joista on kaikkein varmin. Kun jotain tutkitaan, jotain muuta jää tutkimatta. Tästä olisi hyvä olla tietoinen. Paneelin vuorovaikutustutkija kertoi kertoi havainnollisen esimerkin siitä, miten hän oli vuosia tutkinut vuorovaikutusta keskittymällä sanoihin joita ihmiset käyttivät viestiäkseen. Jossain vaiheessa hän oli ymmärtänyt miten tärkeää oli keskittyä myös siihen mitä jäi sanomatta. Tämän jälkeen hän oli saavuttanut merkittäviä tuloksia tutkiessaan hiljaisuutta terveydenhuollon työryhmien työskentelyssä. Toisaalta esimerkiksi määrällisessä tutkimuksessa puuttuvat havainnot, epäedustavat otokset ja analysointivaiheessa tehdyt epätarkoituksenmukaiset valinnat tuovat tutkimukseen virheitä. Vaikka epävarmuustekijöiden minimoiminen on tavoite jota kohden tulee pyrkiä, tutkimuksen epävarmuus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Jos jostain ei ole epävarmuutta, sitä ei kannata tutkia.

Best Evidence in Medical Education (BEME) on hanke, jossa työstetään parhaaseen tutkimukselliseen näyttöön pohjautuvia katsauksia. Nämä katsaukset käsittelevät lääketieteen koulutuksen teemoja ja ne tarjoavat tukea lääketieteen opettajille. Niiden suurin ero muihin systemaattisiin katsauksiin on, että niiden tavoitteena on muuttaa opetusta. Ne tarjoavat siis yhden tavan yrittää ratkaista tutkimuksen epävarmuutta yhdistämällä eri tutkimuksia ja vetämällä yhteen opetuksen kannalta tärkeiden kysymysten pohjalta. Konferenssin työpajoissa perehdyttiin katsausten arvioimista ja hyvien kysymysten raamittamista. Katsaus itsessään ei ole välttämättä oikotie onneen, sillä niihinkin sisältyvät omat hankaluutensa. Mutta laadukas ja hyvin raamitettu katsaus voi olla oiva apuväline lääketieteen opetuksen menetelmiä valitessa.

Milanon konferenssikeskus, Mico

MIIRA

Tulin AMEE -kongressiin hakemaan vahvistusta sille mitä Duodecimin koulutusvaliokunta tekee sekä toki verkostoitumaan. Sain mitä hain ja paljon muutakin.

AMEE painottuu hyvin vahvasti perusopetukseen mikä näkyy täydennyskoulutukseen liittyvien sessioiden puutteena. Tämän tiesin jo lähtiessäni, mutta olin ehkä vähän yllättynyt, että täydennyskoulutukseen liittyvät asiat ovat niin ”jäljessä” Suomen toimintaa. Tai siltä siis tuntui – tänne ei varmastikaan tule maiden edistykseellisimmät ihmiset täydennyskoulutuksen saralta. Kongressissa oli toki niin paljon esityksiä, että voi myös hyvin olla, että en vaan löytänyt niitä sopivia.

Keskityin teknologia ja e-learning sessioihin, mikä vahvisti muutamia omia ajatuksiani.

Teknologia/laitteet/Appsit ovat täällä. Siitä emme pääse pois eikä tarvitsekaan. Nyt tulisi keskittyä siihen yksityiskohtaan mihin teknologian käyttö soveltuu ja mihin teknologisiin apuvälineisiin turvaudutaan. Ei enää riitä, että annamme vinkkejä olemassa olevista laitteista/ohjelmista/appseista vaan nyt on tärkeä saada meidät käyttämään näitä olemassa olevia apuvälineitä tehokkaasti. Tällä hetkellä Hgin yliopiston opiskelijoille annetaan ipadit. Heille opetetaan/opastetaan laitteen käyttö sekä mitkä appsit ovat tarpeen opiskelussa ja missä tilanteissa. Opiskelija odottaa edelleen, että opettaja on auktoriteetti näissäkin asioissa – samalla tavalla kuin potilas tulee vastaanotolle ja toivoo parasta/viimeistä tietoa ja auktoriteettia lääkäriltä. En tarkoita, että opiskelijalle keittokirjamaisesti kerrotaan miten ja mitä kaikkea opiskelijan tulisia missä ja miten käyttää vaan, että he oppisivat tiedonhaun sekä sen mitä lisäarvoa teknologia tuo, mutta myös mitä lisäarvoa tuo ihmiskontaktit ja face-to-face opetus. Se, että opiskelijat tänä päivänä ovat diginatiiveja asettaa haasteita opettajalle/ohjaajalle. Se, että on diginatiivi ei vielä tarkoita, että on hyvät tiedonhakutaidot tai että osaisi löytää ne välineet, jotka ovat optimaalisia käytössä.

Teknologian käytön myötä myös ero perusopetuksen ja täydennyskoulutuksen välillä tulee selkeästi esiin. Perusopetuksessa oleva opiskelija ei ole vielä luonut lääkärin identiteettiä vaan hakee sitä opetuksen kautta – mitä jos opetus pitkälti keskittyy välineiden avulla tapahtuvaksi? Minkälaisen identiteetin opiskelija itsellensä luo? Entä mitä tämä tarkoittaa potilaalle?

Tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että täydennyskoulutuksen tulisi ottaa tehtäväksi perehtyä tähän laitemaailmaan ja miettivän tavoitteita ja sitä miten näitä välineitä hyödynnetään niin perusopetuksessa kuin täydennyskoulutuksessa. Tavoitteiden kautta tulisi kirkastaa teknologian käytön mielekkyys.

AMEEssa verkostoituminen on kaiken a j o. Ei niinkään, että välttämättä tulisi verkostoiduttua monen ulkomaalaisen kanssa vaan oikeastaan tärkeimmät kontaktit tuli luotua Suomalaisten kanssa – milloin on tällaista aikaa kotimaassa? Aina ollaan kello kaulassa miettimässä seuraavaa kokousta/tehtävää. Täällä tuli hetkiä, jolloin kävin hyviä keskusteluita ja sain paljon ajateltavaa ja tämän myötä hyviä ideoita omaan toimintaani ja työskentelyyni.
Pohjoismaalaisten yhteistyötä tulisi lisätä entisestään – meillä on niin paljon enemmän yhteistä pohjoismaisten kanssa kuin monen Euroopan maan kanssa. Ei pelkästään koulutuksen näkökulmasta vaan myös potilasmateriaalin kautta – potilaat ovat todennäköisesti Pohjoismaissa enemmän toistensa kaltaisia kuin esim. Italialaiset ja Suomalaiset. Tapasin Tanskalaisia joiden kanssa tuli verkostoitua entisestään – uskon, että heidän kanssa saamme hyvää yhteistyötä aikaan.

Mitään kovin mullistavia oppeja en saanut Ameesta mutta en niitä oikeastaan odottanutkaan. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen matkaani ja vahvistuneisiin kontakteihin. Olen erityisen tyytyväinen Promedicon (kirjoittajien) kanssa käytyihin keskusteluihin ihan laidasta laitaan! Älyllisten keskusteluiden lisäksi nautimme hyvästä ruuasta hyvässä seurassa ja nämä tekivät matkasta erinomaisen.

Muutama ohje kongressinkävijälle: * varaa paluumatka siten, että olet oikeasti paikalla loppuun saakka – ei siksi, että lopussa olisi erityisen hyviä esityksiä tms. vaan siksi, että kun on aikaa ottaa rauhallisesti on myös aikaa ajatella * jos tuntuu, että sessio ei kiinnosta – älä kärvistele vaan anna ajatusten luvalla lentää. Näiden sessioiden aikana tulee ehkä parhaimmat suunnitelmat/todo –listat etc * jos sisältö ei vastaakaan sitä mitä olit odottanut niin älä jää jumittamaan siihen negatiiviseen fiilikseen vaan mene eteenpäin ja tee ihan muuta – erityisesti tylsistyminen tekee ajattelusta luovan ;-) * lyöttäydy yhteen saman henkisten kanssa ja käy syömässä – ajatusten vaihto aiheista kiinnittää ne mieleen