Ammatillisen osaamisen alueet (kompetenssit) tekevät lääkärin laajan osaamisen näkyväksi

Lääkärin ammatissa toimintaa säätelee suomalainen lainsäädäntö, mm. ammattihenkilölaki ja vuonna 2014 uudistettu EU:n ammattipätevyysdirektiivi. Lääkärillä on oikeus ja velvollisuus elinikäiseen oppimiseen.

Lääketieteellisen tieteellisen tiedon, teknologian ja terveydenhuollon prosessien määrä jatkaa kasvuaan. Tiedonhallinta ja oppimistaidot ovat lääkärille tärkeitä. Luotettavan tiedon löytäminen potilaan hoidossa vaatii kykyä hakea tietoa ja arvioida sitä kriittisesti. Lääkärin on osattava reflektoida tietoa suhteessa omaan osaamiseensa ja tunnistettava oppimisen paikkoja. Oma osaaminen pitää toki tunnistaa ja vahvistaa sitä. Jaksaminen ja omasta itsestä huolenpito on edellytys potilaankin parhaaksi toimimisessa. Ajankäytön suunnittelussa sähköiset välineet voivat olla paitsi haitaksi, myös avuksi.

Yhteistyö monimutkaisessa järjestelmässä

Virtuaalinen maailma haastaa lääkärin myös vuorovaikutuksessa, sillä potilaskohtaamiset siirtyvät osin verkkoon tai puhelimeen. Yhteistyön tavat pitää oppia ja hallita myös verkkoympäristössä. Osaamista tarvitaan uudenlaisissa viestintätaidoissa ja menetelmien haltuun ottamisessa. Avointa asennetta tarvitaan, kun pitää oppia taitoja, joita ei yhtään tiedä edes tarvitsevansa.

Potilaan terveyden edistämiseen ja sairauden hoitoon osallistuu laaja joukko ammattilaisia. Lääkärin kyky toimia potilaan parhaaksi eri asiantuntijoiden kanssa tulee olemaan jatkossakin osa ammattitaitoa. Lääkärit verkostoituvat yhä laajemmalle. Potilaan asioissa yhteistyö kolmannen sektorin kanssa ja kommunikointi potilaiden/perheiden kanssa lisääntyy monella tasolla. Kohtaaminen säilyy lääkärin työn ytimessä.

Lääkärin työssä tarvitaan jatkossakin kuuntelemisen ja kuulemisen taitoa, potilaan kohtaamisen taitoa ja potilaan hoidon koordinointia. Vuorovaikutustaitoja tarvitaan hoitoon motivointiin, valmentavaa otetta ehkä tarvitaan enemmän.